Jossain metsäin takana (Kurkela Johanna )

Jossain metsäin takana aavat aukeaa kalalokit kiertelevät vanhaa majakkaa Laivat lipuu satamasta ulapalle päin siellä laivan kannella sut viime kerran näin Sanoit metsän ahdistavan uuden etsijää saamattomat nahjukset vain lumen seuraan jää Tiesit maailman voittavasi kunhan yrität näivettyköön juurilleen tääll metsäpitäjät refrain: Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait että onnen kultakäsi antoi mitä hait ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin että usko sulla säilyis suuriin unelmiin Joskus ehkä muistat vielä maata metsien muistat pilvet valkopurjeet yllä järvien Muistat miten kuikka huusi illan ikävään pajulinnun hento laulu häipyi hämärään refrain Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi Lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi Oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan Sen maailman juhlapöydissäkin joudut muistamaan refrain Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait että onnen kultakäsi antoi mitä hait ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin että usko sulla säilyis suuriin unelmiin Laivat lipuu satamasta ulapalle päin Vieläkin sua odotan oi rakas ystäväin