Rakkauslaulu (Kurkela Johanna )

Kauan sitten minussa aavistus jo sinusta Silloin tuntemattoman tunnen nyt ja tunnustan Sä olit vaara liian suuri kiertää ja liian houkuttava ohittaa En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan Kauan sitten jotenkin tuntematta aavistin että illan harmaassa tulet vastaan pelotta Jos joskus pimeässä yksin seison ja liekki sammunut jo kylmä on en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan En pidä kiinni, en työnnä sua pois ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan